Viikko sitten sunnuntaina suuntasin jälleen kohti Helsingin satamaa yhdessä ystäväni Heinin kanssa..
Meille oli tulossa kaksi hoitolaista. Kumpikaan ei laisinkaan vastaisi unelma hoidokkiani.
Toinen oli pieni, karvainen ja tyypillinen pikkukoira kaikin puolin. Ego siis isompi kuin koko koira.
Toinen oli pienehkö, karvainen ja arka.
Tummemman ristin Rievuksi ja se asustelee nykyään jo Kurussa ja viettää onnellista pikkukoiran elämää..
Hallan tarina jatkuu yhä meillä. Halla on n. 10kk ikäinen. Se ei ole viettänyt onnelista pentuaikaa eikä se ole päässyt kasvamaan kunnollisissa olosuhteissa.
Meille tullessaan Halla pelkäsi paljon kaikkea. Se pelästyi äkkinäisiä liikkeitä ja sen koko olemus pyysin anteeksi olemassa oloaan.
Nyt on viikko takana yhteistä eloa ja pikku Halla reipastuu silmissä. Siitä on löytynyt leikkisämpikin puoli.
Minä olen sille suuri tuki ja turva ja uudet asia kohdataan reippaasti riti rinnan.
                                                    
                                                     Mutta missä on se Hallan oma koti?