Jep. Tiedättehän tunteen kun kaikki mikä voi mennä pieleen, menee pieleen.
Suunnitteilla oli lähteä kaverini Tanjan kanssa lauantaiksi Tallinnan ja Pärnun koiratarhalle ja tuoda sieltä samalla Macho-koira kotiin.
Matka oli jo varattuna sekä maksettuna, yöpymiseni perjantaista lauantaihin Tanjan luona sovittuna...
Sitten torstaina auto sammuu. Ei varoitusta, ei savua, se vaan sammuu. Akku laturiin, josko kosteat ilmat olis tehny tehtävänsä..
Perjantaina akku paikoilleen. Auto kyllä käynnistyi hienosti, mutta konepellin alta nousi höyryä. Eli autolla ei liikuta enää senttiäkään!
PANIIKKI!
Soittelin ystävät ja sukulaiset, tutut ja puolitut. Kukaan ei pystynyt/halunnut/voinut lainata autoaan.
Itketti, vitutti ja välillä jopa nauratti. Tää ei voi mennä näin!
Onneksi Tanjan ja meikäläisenkin tuttu Niina sitten lupasi lähteä autonsa kanssa mukaan matkaan.
Piiiitkästä aikaa mä sitten matkustin junalla, jotta pääsin Hyvinkäälle.

Lauantai aamuna nousu oli kukonlaulun aikaan ja hypättiin Niinan pienen punaisen Fordin kyytiin.  Allekirjoittanut joutui auton rattiin ja ei kun menoksi. Niinan koirat hoitoon ja nokka kohti Helsingin satamaa!
Laiva oli tupaten täynnä, ilmeisesti talviloman vuoksi. Onneksi päästiin kuitenkin aamupalalle ja saatiinkin matka kulumaan mukavasti syödessä ja juodessa :)

Tallinnan päässä kaasu pohjaan ja tarhalle. TEHOlla oli taas mukavasti vapaaehtoisia ulkoiluttajia.
Nappasin ensimmäisenä mukaan Adrianan, nuoren nartun, jolle löytyikin koti pian reissumme jälkeen :)
Ehdin myös tutustua "Ponzoon", nuoreen sakemanni seskoitukseen jolla on REILUSTI ylipainoa. Oli suorastaan säälittävää katsella nuoren koiran menoa kun intoa olisi ollut vaikka mihin mutta kun läskit estivät toiminnan. Toivon todella että sen omistaja ei koiraansa enää kotiin hae, ja että Ponzolle löytyisi vielä se oma ihminen joka jaksaa sen kuntoon saadaa!
                  

Reilun tunnin Teholla olon jälkeen suunnattiin punainen paholainen kohti Pärnua.
Päätimme rohkaista mielemme ja kokeilla täysin uutta reittiä Tallinnasta Pärnuun. Ja sehän toimi!
Pärnussa meitä vastassa oli tarhantyöntekijä Birjo. Pitkästä päivästään huolimatta Birjo otti meidät iloisena vastaan ja esitteli meille uudet tarhalle tulleet koirat ja näytti ne, jotka voisimme lisätä sivuille kotia etsimään.
Ja ei kun siis tuumasta toimeen. Tutustuin Luno koiraan http://www.rekkurescue.com/elain.php?id=2136
joka teki meikäläiseen lähtemättömän vaikutuksen vaikka yleensä tämän tyyppiset koirat ei kolahda sitten alkuunkaan. Myös Mirjam neito http://www.rekkurescue.com/elain.php?id=2135 ihastutti avoimella ja uteliaalla käyttäytymisellään :)

Kun koirat oli lenkitetty ja kissat ihasteltu seurasi autoon pakkautuminen. Dora tyttönen
( http://www.rekkurescue.com/elain.php?id=2124 ) hypähti autoon kuin vanha tekijä konsanaan, mutta Macho päättikin että hänhän ei autoon tule. Tuupattiin ja lykättiin ja vedettiin ja tuupattiin taas. Lopulta ei auttanut kuin nostaa poika autoon kehujen saattelemana.
Autossa poika rauhoittui samantien ja nukkuikin pää Tanjan jalkojen päällä tyytyväisenä tuhisten lähes koko matkan Pärnusta Tallinnaan.

Myöhään illalla oltiin sitten takaisin Helsingissä. Umpi väsyneinä, mutta tyytyväisinä.
Kumosimme siis yhden väitteen: Kaikki mikä voi mennä pieleen, ei aina mene pieleen.