Meikäläisellä on flunssa. TAAS!
Körötellessäni tänään bussilla kotiin katselin itseäni ikkunan heijastuksesta.
Nenäni on suunnilleen kypsän tomaatin värinen kaikesta niistämisestä ja niiskuttamisesta. Tämän punaisen tomaatin keskellä kultainen nenäkoru luo mielenkiintoisen näyn.. Ikäänkuin kangastus aavikolla.
Silmäni, joista yleensä tykkään kovastikkin, muistuttavat nyt lähinnä likinäköisen mummon silmiä. Lähes kaikki valo aiheuttaa siristely-reagtion. Lisäksi niitä vetistää ja kaikesta silmien pyyhkimisestä johtuen nekin ovat punaiset. Ja jotta epämuodikkuuteni vain jatkuisi, ne ovat erisävyiset kuin nenäni.
Silmien alla mustaa.. Yllättäen en kaikelta niistämiseltäni ja köhimiseltäni saa kunnolla nukuttua ja sen kyllä huomaa. Joku saa kohta mukavan mustan teltan silmien alusistani.
Jep, on mukavaa olla nuori ja kaunis nainen :D

Yksi asia ylitse muiden tapahtuu näin flunssassa.. Hermoni, jotka eivät muutenkaan kanna mainetta hermojen parhaimmistona, ovat nyt entistäkin kireämmät.
Pikku pikku asiat, kuten edessä istuvan miehen hilseinen pää, aiheuttavat meikäläisessä suunnatonta raivoa. Samoin kuin viaton vieressä matkustaja, joka luki kirjaa koko matkan ja huokaili syvään. Teki mieli tunkea se kirja kurkusta alas jotta huokailu loppuisi.

Kotona ei olo paljoa parane. Joko on liian kylmä tai aivan liian kuuma. Koirat ovat väärän värisiä ja läähättävätkin NYT JUURI väärällä tavalla. Nenäliinat on loppu ja vessapaperi inhottavan kovaa..

Jesh, mä olen rakastettava flunssaisena!