Brady Udallin kirja Edgar Mintin ihmeellinen elämä oli hykerryttävää luettavaa. Teos kertoo tarinan pojasta jonka pää jää pienenä postiauton alle ja tämän pojan kasvusta aikuiseksi saakka. Mustaa huumoria, karuja totuuksia ja mukavaa kerrontaa.  (432sivua)

Jotta elämästä ei lukemisen saralla tulisi liian kevyttä, oli vuorossa seuraavaksi Stephen King-putki.
Se alkoi Maantievirus matkalla pohjoiseen novelli kokoelmalla jossa Kingille tyypilliseen tapaan sain osassa purra kynsiään jännityksestä ja osassa taas laittaa tikut silmille jottei nukahda.  (427sivua)
Putki jatkui novellien parissa. Vuorossa teos Yksinäinen sormi. Jälleen taattua King laatua. (435 sivua)
Uinu, uinu lemmikkini on itsessään jo legenda. Luin se uudelleen nyt, niin monen vuoden jälkeen ja pakko myöntää että edelleen kirja tekee meikäläiseen suuren vaikutuksen. Se on jotenkin kauhua aidoimmillaan. (478 sivua)
Buick 8 on kokonaisuudeltaa mielestäni yksi Kingin onnistuneimpia kirjoja. Se nappasi otteeseensa melko pian ja piti kiinni aivan loppusivuille saakka! Suoranaista kauhua ei kirja ehkä tuota, mutta jännityksen se kyllä saa aikaan! (354 sivua)
Putken päätti Jälkeen keskiyön novellit. Varsinkin kirjan pitempi novelli, Usva , vie mukanaan. (313 sivua)

Kauhulla ja jännityksellä jatketaan.
Dean Koontzin kirja Salama oli mielestäni hiukan erilainen. Aikamatkailua ja natsejakin sisältävä teos kulki mukavasti eteenpäin eikä scifeilystään huolimatta pitkästyttänyt edes meikäläistä :) (377 sivua)
Kuiskauksia oli mielestäni taas paljon tyypillisempää Koontzia. Välillä teksti on niiin liipalaapaa ja yhtäkkiä huomaat taas ahmivasi mielenkiintoista juonikäännettä suurella halulla. Mielenkiintoa ylläpitivät mielenkiintoiset käänteet jotka Koontz kyllä saa onnistumaan.

Diane Guest oli meikäläiselle täysin outo nimi tarttuessani kirjaan Unissa kävelijä. Yllätyi positiivisesti. Kirja tempaisi mukaansa näppärästi ja tarina kantoi koko kirjan läpi. Sellaista kevyttä ja helppoa jännitystä/kauhua jota on kiva lukea iltalampun valossa. Kirjassa on myös melko yllättäväkin loppu ;)
(240 sivua)

Kauhusta tosi elämän jännäreihin ja vuoroon siis Torey Haydenin uusin suomennos Häkkipoika. Oikeastihan tämä oli Haydenin kolmas teos, mutta jostain syystä se on suomennettu vasta nyt. Alusta loppuun kirja oli taattua Haydenia. Tarina eteni ja kantoi. Aikaisempiin kirjailijan teoksiin verrattuna Häkkipoika ei silti säväyttänyt samalla tavalla. En tiedä oliko syynä jotenin "vajaavaiseksi" jääneet taustatiedot pojan elämästä, vai mikä, mutta parempiakin kirjoja on Haydenilta tullut. (366 sivua)

Viimeisimpänä Henning Mankellin uusin Ajan rannalla.
Kirja sijoittuu Afrikkaan ja vieläpä siihen aikaan kun afrikkalaiset alkoivat toimia saadakseen oman maan takaisin itselleen valkoisten kynsistä. Lukemiseen joutuu tosissaan keskittymään. Kirja yhdistää useamman henkilön tarinan toisiinsa ja Afrikkalaiset nimet eivät tahdo jäädä millään päähän. Kirja herättelee ajattelemaan ja houkuttelee kysymään, mutta ei silti vastaa kysymyksiin. (298 sivua)