On tässä työttömän arjessa jotain hyvääkin.
Nyt mulla on aikaa lukea, lukea ja lukea.
Laskin tuossa että 4-25. päivän välissä on tullut luettua 2079 sivua eli 6 kirjaa.

Henning Mankellin kirja Syvyys oli pienoinen pettymys. Tähän asti en ko. kirjailijalta ole noin tylsää kirjaa lukenut. Tuntui ettei tarina kulje eikä kanna eteenpäin sitten yhtään.

Seuraavana oli vuorossa itsensä kauhun mestarin eli Kingin uusin(?) teos Kuulolla. Pidin ja kovasti.
Tarina tempaisi mukaansa heti ja kantoi mukavasti onnelliseen (ainakin melkein) loppuunsa saakka. Odottelen jo mielenkiinnolla koska tästä tehdään elokuva :D

Kauhuun kun kerran tartuin, piti tietysti jatkaa samalla linjalla. Dean Koontziin tutustuin ensimmäisen kerran herran Aaveet teoksen kautta ja sille tielle jäin.
Pimeyden palvelijat, Pimeän pelko ja Pedon merkki. Kaikki enemmän tai vähemmän meikäläisen makuun! Suosittelen kauhukirjallisuuden ystäville lämpimästi.

Viimeisin lukemani kirja, jonka eilen sain loppuun, oli Shlomo Venezian teos Sonderkommando.
Tarina miehen kokemuksista Auschwitzin leirillä juutalaisen vangin näkökulmasta. Rehellisesti kerrottuna, mitään liioittelematta, mitään kaunistelematta.
Pisti kyllä miettimään kuinka hullu tämä maailma voikaan olla. Kuinka kamaliin asioihin ihminen sopeutuukaan. Ja mistä kaikesta ihminen voikaan selvitä.
Ikinä ennen kirjaa lukiessani en ole ollut niin kiitollinen lukemisen ohessa syömästäni hernekeitosta tai siitä että saan häätää koiran muualle tuhisemaan.