Lauantaina Rekku rescue ja pelastetaan koirat järjesti Tampereella ruoka- ja tarvikekeräyksen jossa meikäläinenkin tietty mukana hääräili.
Tempaus onnistui jälleen mukavasti eikä vähiten lahjoittajien ansiosta. Olo vieläkin väsynyt mutta onnellinen.

Jännää että tällaisten isompien ponnistusten jälkeen tulee tyhjä olo. Ei oikein osaa tarttua mihinkään toimeen ja kaikki tuntuu niin kovin arkiselta.
Mitä sitä sitten seuraavaksi tekisi?
Pieni stressi selvästi sopii mulle ja hommatkin hoituu kun sopiva kiire painaa päälle.
Nyt mulla ei olekkaan kun aikaa ja tuntuu että se kaikki menee hukkaan...