Hämyisää elämää 2019-09-20T00:30:35+03:00 Blog Integration Feed Generator https://hamy.vuodatus.net/ Hamy https://hamy.vuodatus.net/ <![CDATA[Aune ja Emma part 3]]> Paaaaljon on tapahtunut sitten viime kirjoituksen. Taas huomaa kuinka aktiivinen meikäläinen on, mutta ajatushan on tärkein eikö?Nolostunut

 

Aloitetaampa sitten vaikka Aunesta. Aune kuuntelee nykyään nimeä Fanni ja on uudessa kodissa, jonka jakaa Kasper koiran kanssa. Kuulumisten mukaan alku on ainakin lähtenyt käyntiin paremmin kuin olisin ikinä uskaltanut odotta. Nykyään Aune jo makailee uusien omistajiensa vieressä ja juokseepa kuulemma vieraita vastaan ovelle :)

 

Emma odottelee yhä sitä omaa kotiaan meillä. Kun Aune lähti omaan kotiin, oli meilläkin jännitystä ilmassa. Kuinka Emma-rukka suhtautuisi siskonsa lähtöön. Turhaan murehdin, Emma suhtautui asiaan paremmin kuin hyvin ja neitokaiselle on tehnyt todella hyvää "Auneton elämä!" Emma tulee nykyään ovelle vastaan ja tuntuu että häntä heiluttaa koiraa. Myöskään vieraat ihmiset eivät ole enää niiiiin kamalia vaan jopa hyvinkin kiinnostavia ja vieraat pitää haistella tarkkaan. Pääseepä Emmaa jo melko helposti vieraskin silittelemään.

Kaksi mieluisinta yllätystä on tapahtunut ihan pienen ajan sisään. Ensimmäinen viime lauantaina kun Rekut ja PK järjestivät ruokakeräyksen Citymarketilla. Marko toi Emman paikalle kun suurin ryysis oli hälventynyt. Olin täysin varautunut siihen että saan kantaa Emman autosta pöyydän viereen ja todella pian takaisin ja koko ajan Emma olisi paniikissa. Lälläslää, näin ei käynytkään. Emma oli iloinen kun näki minut ja asteli reippaasti perässäni kohti Cittarin ovia. Vasta ovella tulleet ostoskärryt saivat hännän menemään koipien väliin mutta tämänkin jälkeen jatkoi Emma ihan itse matkaa pienellä houkuttelulla. Vieraat ihmiset saivat silittää Emmaa ja namitkin maistui (paitsi ne isoimmat palat :D ) Ja ihan reippaasti asteltiin itse vielä autoon takaisinkin.

Toinen edistysaskel tapahtui tänään. Emma tuli ihan itse pyytämään rapsutuksia!! Ja kun neiti tämän tavan oppi niin sen jälkeenhän on meikäläisellä ollut kylmä kuono tökkimässä milloin kättä ja milloin selkää. Hyvä Emma!

Ja laitetaas vielä hiukan kuva päivitystäkin.. Emma kun on hiukan kasvanut :D

]]> 2009-01-20T00:54:01+02:00 2019-09-20T00:29:49+03:00 https://hamy.vuodatus.net/lue/2009/01/aune-ja-emma-part-3 Hamy https://hamy.vuodatus.net/ <![CDATA[Aune ja Emma part. 2]]>
Aune on nukkunut jo kaksi yötä poissa häkistään. Namit se tulee reippaasti hakemaan kädestä. Ja huomaampa aina välillä koneella istuessani tai sängyllä maatessani pienen nenän tökkivän minua.. Hihanssa kulkeminenkin alkaa Aunelta sujua pikkuhiljaa Toscan seurassa.. Maailmassa on monta niin ihmeellistä asiaa ja Aune uskaltautuu pikkuhiljaa haistelemaan niitä kaikkia..

Emma nyt on Emma. Hämyn pieni suuri arkajalka. Edistynyt on Emmakin vaikkei samassa tahdissa "siskonsa" kanssa menekään. Enemmän ja enemmän maailma keittiönpöydän ulkopuolella kiinnostaa. Öisin varsinkin uskaltautuu Emmakin liikkeelle. Toisaalta tästä kaksikosta on Emma se, joka rentoutuu nopeasti kun sitä silittelee, Emma on se joka on tehnyt jo kahdet kakat ulos ja Emma on se joka painaa ulkona kovaa kyytiä eteenpäin..

Ja tätä kirjoittaessani meillä leikitään ensimmäisen kerran! Toscahan on suhtautunut noihin pentuihin yllättävänkin nuivasti mutta nyt sai Aune voitettua Toscan puolelleen näykkäisemällä neitiä nenästä. Ja siitä se sitten lähti. Tosca parka vain meinaa hävitä kahdelle pennulle kun toinen tulee edestä ja toinen takaa eikä molempia voi jahdata yhtäaikaa.. *naurua* Täytyy kyllä myöntää että kovempikin hoitotäti tässä herkistyy katsellessa kuinka noista kahdesta alkaa purkautua esiin pikkupentu.

Tiedän että matkaa on jäljellä vielä paljon ennenkuin varsinkaan Emma on valmis uuteen kotiin, mutta tästä on hyvä jatkaa!
]]> 2008-11-27T13:54:00+02:00 2019-09-20T00:29:51+03:00 https://hamy.vuodatus.net/lue/2008/11/aune-ja-emma-part-2 Hamy https://hamy.vuodatus.net/ <![CDATA[Aune ja Emma part. 1]]>
22.11.08 - Pentujen hakumatka ja päivä numero 1 -
Illalla lähdimme ajamaan kohti Helsinkiä Markon kanssa hakeaksemme pennut kotiin. Mukaan pannat ja pari tukevaa hihnaa jotta arkajalat eivät vahingossakaan pääse karkuun matkaseuran vaihdon aikana. Anne ja Ari saapuivat pentujen kanssa pian ja minua katseli häkin perältä kaksi möhkälettä pelokkaina. Ja eikun siirtämään. Ensin pienempi; panta kaulaan, houkuttelua minun luokseni, pentu syliin, ensimmäinen häkki kiinni jottei kaveri karkaa, toinen häkki auki, pentu sinne ja sitten seuraavan pennun vuoro..
Lopulta oli pennut ja ruoat pakattu autoon ja matka Tampereelle saattoi alkaa. Pennut olivat todella hiljaista matkaseuraa ja välillä tytöt vuorotellen kurkkivat häkistään maisemia. Pysähdyimme syömään Pirkanhovissa ja samalla siivosimme häkistä pienet oksennukset.
Kotipihalla pähkäilimme kuinka olisi tyttöjen kanssa järkevin toimia. Päätimme kokeilla josko neidit arkuudestaan huolimatta suostuisivat tekemään pissat pihalle ja kävelemään kotiin. Turha toivo. Emma, joka on pennuista isompi ja arempi, kyllä liikkui hihnassa mutta vain ja ainoastaan kovalla kyydillä eteenpäin maastoutuen rapun nurkkaan. Aune, joka on pennuista pienempi ja rohkeampi, pisti nelitassu harauksen päälle eikä suostunut liikkumaan senttiäkään eteenpäin vaikka kuinka houkutteli. Aune siis kainaloon ja rappuun. Sisälle päästyämme linnoittautuivat molemmat tytöt tiukasti oven eteen, kunnes huomasivat että siitähän perkule soikoon kuljetaan koko ajan ohitse. Näin ollen Emma löysi turvapaikan keittiönpöydän alta ja Aune Toscan häkistä. Ensimmäisen illan tytöt lähinnä kyyhöttivät paikoillaan vain pissalla ja syömässä käyden.

23.11.08 - Päivä kaksi ja tutustumista -
Aamulla heräsin siihen kun Aune nuolee varpaitani. Ylös noustessani paineli Aune takaisin häkin perukoille mulkoillen sieltä minua. Aamupala maittoi molemmille todella hyvin ja sen avulla Emmakin uskaltautui pöydän alta hiukkasen pois.
Aune syliin ja pihalle. Taaskaan ei hihnassa juurikaan liikuttu, voisi jopa sanoa että siinä kaksi jästipäätä tuijotti toisiaan. Minä Aunea ja Aune minua. Viiden minuutin seisoskelun ja Aunen lumen syömisen jälkeen pentu jälleen syliin ja sisälle. Heti hihnasta päästyään juoksi Aune häkkiinsä, mutta tuli kyllä hakemaan lihapullat kädestäni. Emma ei uskaltanut niin pitkälle mutta sitkeä istuskeluni pöydän vieressä tuotti sen verran tulosta että Emma kuitenkin söi pullansa meikäläisen läsnäolosta huolimatta.
Aune osoitti jo "normaalin" pennun elkeitä ja uskaltautui tutkimaan asuntoa, maisteli hiukan kännykän laturin johtoa ja yritti mielistellä pallon kanssa leikkivää Toscaa. Kävipä Aune meitä ihmisiäkin "ihan ohimennen" haistelemassa. Emma pysyi pöydän alla juomista lukuunottamatta.
Illasta oli "syliterapian" aika. Aunen kannoin häkistä kanssani sohvalla jossa 5minuuttia vain oltiin lähekkäin meikäläisen kuiskiessä lempeitä sanoja ja silitellessä Aunea. Päästettyäni Aunen lopulta pois sai neiti uteliaisuus piikin ja tutki asuntoa hiukan lisää ja kävipä neitonen jopa tökkimässä mua nenällään vaikka koskea en saanutkaan.
Emman kanssa syliteltiin pöydän vieressä ja alistuneen oloisena Emma rentoutui pian sylissäni ja ummisti hetkellisesti silmänsäkin! Sylittelyn jälkeen palasi Emma paikalleen pöydän alle mutta nenä kävi aikaista enemmän.
Luut maistuivat molemmille tytöille paremmin kuin hyvin ja Aune jopa innostui hiukan leikkimään piiiiiiiiiitkällä käärmeellä kanssani. (Aune siis häkissä nyppi käärmettä meikäläisen istuessa sohvalla jossa liikuttelin käärmettä varovasti.)
Molemmat pennut innostuivat asuntoa tutkimaan ja kakkaamaan meidän ihmisten ollessa parvekkeella ja tulipa Aune jopa parvekkeen oven taaksekin meitä kurkkimaan.
Iltapala maistui jälleen todella hyvin ja siirsimme kuppeja jo hiukan kauemmas turvapaikoista.
Juuri ennen nukkumaan menoa huomasi Marko että Aune oli hakenut häkkinsä suojiin Markon kengän jota mutusteli tyytyväisenä. Marko kävi palauttamassa kengän eteiseen, mutta hetken päästä olikin Aunella häkissään kaksi kenkää.. Muistutimme toisiamme että kengät pitää aamulla laittaa piiloon.
Yö sujui rauhallisesti.

24.11.08 -Kolmas päivä ja lisää ulkoilua -
Aamulla Marko käytti Toscan jotta meikäläiselle jäisi enemmän aikaa pentujen kanssa ennen töihin lähtöä. Noustessani ylös oli minua vastassa Aunen kaksi erityisen tarkkaavaista silmää häkistä. Syy selvisi pian.. Tyttönen oli käynyt Markon töihin lähdön jälkeen keräämässä itselleen kolmen kengän hurrrjan saaliin jotka meikäläinen julmasti takavarikoi ja totesin samalla että oli sitten näemmä aika vaihtaa omiin kenkiini nauhat..
Parit pissat oli tulleet tuttuun paikkaan keittiössä ja niiden siivoilun jälkeen lähdin taas jumppi-Aunen kanssa ottamaan mittaa toisistamme pihalle. Tällä kertaa liikuttiin ainakin viisi askelta kunnes totesin että on lähdettävä töihin joten pentu jälleen syliin ja sisälle.
Hiukan jännitin kuinka ensimmäinen päivä yksin sujuu pennuilta ja mitä minulla on vastassa kotiinpalattuani.
Avatessani väliovea kuulin kuinka tassuparit juoksevat kohti keittiötä, pennut siis olivat liikkeellä. Vastassa pari kasaa kakkaa ja isot pissat (keittiö muistutti lähes pissan valtamerta!). Siivouksen jälkeen tunkeuduin keittiönpöydän alle ja nappasin Emman syliini ulosmenoa varten. Emma liikkui, kuten viimeksikin, hihanssa suoraan eteenpäin häntä koipien välissä. Naapuritalojen aidanvierusta takasi Emmalle turvallisen olon sillä sen vierustaa kulki Emma jo melko reippaan oloisena, tosin niin kaukana minusta kun vain hihna antoi myöten. Kakat Emma teki hienosti ulos. Sisälle tultiin yhtä reipasta tahtia ja pöydän alle Emma luikahti heti kun mahdollista.
Aunesta alkaa näkyä pikkuhiljaa se todellinen pikkupentu.. Kyytiä sai muovipussin pala, häkin katosta roikkunut lanka ja innostuipa neitokainen jopa hiukan juoksemaan Toscalle heitetyn pallonkin perässä. Kyytiä saivat myös vastapestyt sukat sekä lihapullien paketti. Aune käy yhä rohkeammin haistelemassa meitä ihmisiä vaikkei vapaaehtoisesti vielä koskea annakaan..
Vielä olisi edessä tämän illan sylittely hetket ja Aunen kanssa pihalla käyminen.. 2090894.jpg
Aune sylissä (tosin juuri lähdössä siitä)

2090902.jpg
Emma turvapaikassaan..

]]> 2008-11-24T19:31:00+02:00 2019-09-20T00:29:54+03:00 https://hamy.vuodatus.net/lue/2008/11/aune-ja-emma-part-1 Hamy https://hamy.vuodatus.net/ <![CDATA[Happy halloween vaan kaikille]]> Tarkoitukseni on järjestää vanhat kunnon naamiaiset Halloweenin "kunniaksi".
Laitoin kutsut menemään hyvissä ajoin ja innostuneita taas riitti vaikka muille jakaa "Mahtava idea" "Ihanaa että joku viitsii järjestää"
Omaan tapaani itse olen innoissani kaikkein eniten. Hankintoja on jo tehty, suunniteltu vielä enemmän..
Ja nyt, kuten aina, alkaa porukka perumaan tuloaan..

Ymmärrän että aina ei kaikille sovi, tulee esteitä, tärkeämpiä menoja.. Mutta kai mua silti saa vituttaa????
]]> 2008-10-09T22:56:00+03:00 2019-09-20T00:29:56+03:00 https://hamy.vuodatus.net/lue/2008/10/happy-halloween-vaan-kaikille Hamy https://hamy.vuodatus.net/ <![CDATA[Saatanan auto!]]> Auto on hajalla sieltä ja hajalla täältä ja tätä pitää korjata ja tuota pitää korjata.. HV minä vaan sanon!
]]> 2008-08-04T12:27:00+03:00 2019-09-20T00:29:58+03:00 https://hamy.vuodatus.net/lue/2008/08/saatanan-auto Hamy https://hamy.vuodatus.net/ <![CDATA[Hallaa kesälläkin]]> Meille oli tulossa kaksi hoitolaista. Kumpikaan ei laisinkaan vastaisi unelma hoidokkiani.
Toinen oli pieni, karvainen ja tyypillinen pikkukoira kaikin puolin. Ego siis isompi kuin koko koira.
Toinen oli pienehkö, karvainen ja arka.
Tummemman ristin Rievuksi ja se asustelee nykyään jo Kurussa ja viettää onnellista pikkukoiran elämää..
Hallan tarina jatkuu yhä meillä. Halla on n. 10kk ikäinen. Se ei ole viettänyt onnelista pentuaikaa eikä se ole päässyt kasvamaan kunnollisissa olosuhteissa.
Meille tullessaan Halla pelkäsi paljon kaikkea. Se pelästyi äkkinäisiä liikkeitä ja sen koko olemus pyysin anteeksi olemassa oloaan.
Nyt on viikko takana yhteistä eloa ja pikku Halla reipastuu silmissä. Siitä on löytynyt leikkisämpikin puoli.
Minä olen sille suuri tuki ja turva ja uudet asia kohdataan reippaasti riti rinnan.
                                                     13948.jpg
                                                     Mutta missä on se Hallan oma koti?

]]> 2008-08-03T15:36:00+03:00 2019-09-20T00:30:00+03:00 https://hamy.vuodatus.net/lue/2008/08/hallaa-kesallakin Hamy https://hamy.vuodatus.net/ <![CDATA[Mitä minä haluan?]]> Koskaan emme voi tietää milloin viimeisen kerran suljemme kotioven perässämme, milloin viimeksi kerromme kuinka paljon rakastamme.
Mieleeni heräsi väkisin ajatus jossa toivoin miehen sen kertoneen pojalleen ja naiselleen ennen kuin sulki oven perässään. Toivoin myös että mies oli elänyt sellaisen elämän kuin halusi.
Siltoja pitkin päädyin itsekkäästi ajattelemaan myös itseäni. Täytin juuri 24-vuotta. Vuosia on jo takana, toivottavasti myös paljon edessä. Mutta entä jos ei ole? Jos huomenna onkin minun vuoroni? Olenko minä kertonut kuinka paljon rakastan? Olenko oikeasti tyytyväinen siihen mitä olen saavuttanut? Olenko oikeasti tehnyt kaiken mitä voin?
Tästä kaikesta pohtimisesta jäi jäljelle yksi kysymys.. Mitä minä haluan?
Lapsia? Ehkä joskus. Naimisiin? Ehkä joskus. Talon ja pihan? Vielä joskus. Mutta tämä kaikki on pintaa. Mitä minä oikeasti haluan?
Haluan rakastaa ja tulla rakastetuksi. Haluan luottaa, uskoa ja toivoa. Haluan pettyä ja ryömiä pohjamudissa vain noustakseni sieltä jälleen...
MINÄ HALUAN ELÄÄ!
]]> 2008-07-02T05:10:00+03:00 2019-09-20T00:30:02+03:00 https://hamy.vuodatus.net/lue/2008/07/mita-mina-haluan Hamy https://hamy.vuodatus.net/ <![CDATA[Bussillisen verran flunssa huomioita]]> Körötellessäni tänään bussilla kotiin katselin itseäni ikkunan heijastuksesta.
Nenäni on suunnilleen kypsän tomaatin värinen kaikesta niistämisestä ja niiskuttamisesta. Tämän punaisen tomaatin keskellä kultainen nenäkoru luo mielenkiintoisen näyn.. Ikäänkuin kangastus aavikolla.
Silmäni, joista yleensä tykkään kovastikkin, muistuttavat nyt lähinnä likinäköisen mummon silmiä. Lähes kaikki valo aiheuttaa siristely-reagtion. Lisäksi niitä vetistää ja kaikesta silmien pyyhkimisestä johtuen nekin ovat punaiset. Ja jotta epämuodikkuuteni vain jatkuisi, ne ovat erisävyiset kuin nenäni.
Silmien alla mustaa.. Yllättäen en kaikelta niistämiseltäni ja köhimiseltäni saa kunnolla nukuttua ja sen kyllä huomaa. Joku saa kohta mukavan mustan teltan silmien alusistani.
Jep, on mukavaa olla nuori ja kaunis nainen :D

Yksi asia ylitse muiden tapahtuu näin flunssassa.. Hermoni, jotka eivät muutenkaan kanna mainetta hermojen parhaimmistona, ovat nyt entistäkin kireämmät.
Pikku pikku asiat, kuten edessä istuvan miehen hilseinen pää, aiheuttavat meikäläisessä suunnatonta raivoa. Samoin kuin viaton vieressä matkustaja, joka luki kirjaa koko matkan ja huokaili syvään. Teki mieli tunkea se kirja kurkusta alas jotta huokailu loppuisi.

Kotona ei olo paljoa parane. Joko on liian kylmä tai aivan liian kuuma. Koirat ovat väärän värisiä ja läähättävätkin NYT JUURI väärällä tavalla. Nenäliinat on loppu ja vessapaperi inhottavan kovaa..

Jesh, mä olen rakastettava flunssaisena!
]]> 2008-05-21T21:00:00+03:00 2019-09-20T00:30:04+03:00 https://hamy.vuodatus.net/lue/2008/05/bussillisen-verran-flunssa-huomioita Hamy https://hamy.vuodatus.net/ <![CDATA[Kirjallisuutta Hämyn sanoin 2]]> Brady Udallin kirja Edgar Mintin ihmeellinen elämä oli hykerryttävää luettavaa. Teos kertoo tarinan pojasta jonka pää jää pienenä postiauton alle ja tämän pojan kasvusta aikuiseksi saakka. Mustaa huumoria, karuja totuuksia ja mukavaa kerrontaa.  (432sivua)

Jotta elämästä ei lukemisen saralla tulisi liian kevyttä, oli vuorossa seuraavaksi Stephen King-putki.
Se alkoi Maantievirus matkalla pohjoiseen novelli kokoelmalla jossa Kingille tyypilliseen tapaan sain osassa purra kynsiään jännityksestä ja osassa taas laittaa tikut silmille jottei nukahda.  (427sivua)
Putki jatkui novellien parissa. Vuorossa teos Yksinäinen sormi. Jälleen taattua King laatua. (435 sivua)
Uinu, uinu lemmikkini on itsessään jo legenda. Luin se uudelleen nyt, niin monen vuoden jälkeen ja pakko myöntää että edelleen kirja tekee meikäläiseen suuren vaikutuksen. Se on jotenkin kauhua aidoimmillaan. (478 sivua)
Buick 8 on kokonaisuudeltaa mielestäni yksi Kingin onnistuneimpia kirjoja. Se nappasi otteeseensa melko pian ja piti kiinni aivan loppusivuille saakka! Suoranaista kauhua ei kirja ehkä tuota, mutta jännityksen se kyllä saa aikaan! (354 sivua)
Putken päätti Jälkeen keskiyön novellit. Varsinkin kirjan pitempi novelli, Usva , vie mukanaan. (313 sivua)

Kauhulla ja jännityksellä jatketaan.
Dean Koontzin kirja Salama oli mielestäni hiukan erilainen. Aikamatkailua ja natsejakin sisältävä teos kulki mukavasti eteenpäin eikä scifeilystään huolimatta pitkästyttänyt edes meikäläistä :) (377 sivua)
Kuiskauksia oli mielestäni taas paljon tyypillisempää Koontzia. Välillä teksti on niiin liipalaapaa ja yhtäkkiä huomaat taas ahmivasi mielenkiintoista juonikäännettä suurella halulla. Mielenkiintoa ylläpitivät mielenkiintoiset käänteet jotka Koontz kyllä saa onnistumaan.

Diane Guest oli meikäläiselle täysin outo nimi tarttuessani kirjaan Unissa kävelijä. Yllätyi positiivisesti. Kirja tempaisi mukaansa näppärästi ja tarina kantoi koko kirjan läpi. Sellaista kevyttä ja helppoa jännitystä/kauhua jota on kiva lukea iltalampun valossa. Kirjassa on myös melko yllättäväkin loppu ;)
(240 sivua)

Kauhusta tosi elämän jännäreihin ja vuoroon siis Torey Haydenin uusin suomennos Häkkipoika. Oikeastihan tämä oli Haydenin kolmas teos, mutta jostain syystä se on suomennettu vasta nyt. Alusta loppuun kirja oli taattua Haydenia. Tarina eteni ja kantoi. Aikaisempiin kirjailijan teoksiin verrattuna Häkkipoika ei silti säväyttänyt samalla tavalla. En tiedä oliko syynä jotenin "vajaavaiseksi" jääneet taustatiedot pojan elämästä, vai mikä, mutta parempiakin kirjoja on Haydenilta tullut. (366 sivua)

Viimeisimpänä Henning Mankellin uusin Ajan rannalla.
Kirja sijoittuu Afrikkaan ja vieläpä siihen aikaan kun afrikkalaiset alkoivat toimia saadakseen oman maan takaisin itselleen valkoisten kynsistä. Lukemiseen joutuu tosissaan keskittymään. Kirja yhdistää useamman henkilön tarinan toisiinsa ja Afrikkalaiset nimet eivät tahdo jäädä millään päähän. Kirja herättelee ajattelemaan ja houkuttelee kysymään, mutta ei silti vastaa kysymyksiin. (298 sivua)
]]> 2008-03-31T11:09:00+03:00 2019-09-20T00:30:06+03:00 https://hamy.vuodatus.net/lue/2008/03/kirjallisuutta-hamyn-sanoin-2 Hamy https://hamy.vuodatus.net/ <![CDATA[Melua hiljaisuudessa]]> Kaksi päivää varattuna vain itselleni.
Kaksi päivää lukemista, maalailua, möllöttelyä.
Mikä parasta kaksi päivää hiljaisuutta.
Ei puhinaa ovikellolle, ei lehdenjakajalle. Ei kännykän pimputusta, ei ylimääräistä narinaa.
Ei kuorsausta, ei puhinaa, ei tuhinaa.

Mutta hiljaisuuden keskellä kuulin uusia ääniä...
Meidän olkkarin kellosta kuuluu yllättävän kova naputus.. tik, tik, tik..
Naapureiden pikkukoirat haukkuvat lehdenjakajan.. Väyh, vuh, vuh..
Akaattikotilot rouskuttavat seepiansuomua. Rousk, rousk, rousk..

Pitäisi useammin vain istua alas ja kuunnella. Mitä kaikkea sitä oppiikaan ympäristöstään.
Kuinka mielikuvitus saakaan töitä.
Ja se ei oikeasti vaadi kuin sen, että malttaisin istua alas. Sulkea silmäni.
Ja vain olla!
1423492.jpg
]]> 2008-03-31T00:40:00+03:00 2019-09-20T00:30:08+03:00 https://hamy.vuodatus.net/lue/2008/03/melua-hiljaisuudessa Hamy https://hamy.vuodatus.net/